Ilkka on kuplassa!

Julkaistu Ilkka-lehdessä 10.4.2019
https://www.ilkka.fi/mielipide/yleisolta/lukijoilta-ilkka-on-kuplassa-1.2929127

Ilkka on kuplassa!

Sunnuntain aamukahvit menivät väärään kurkkuun, kun luimme Ilkasta kolumnista (7.4.), että ”Seinäjoella kuntaliitokset on onneksi tehty ajoissa, oikeaan aikaan. Liitosvastustajatkin näkevät jo, miten Seinäjoki ja sen vetovoima on kasvanut ja hyödyttänyt aluetta”. Ilkka elää yhä edelleen kuplassa, joka löytyi tällä kertaa päätoimittajan näyttöpäätteeltä. Tuntuu siltä, että Ilkka haluaa joko provosoida nurmolaisia tai harjoittaa oudolla tavalla liennytyspolitiikkaa.

Jäimme kaipaamaan edes päätoimittajalta analyysia, miten veronmaksajien piikkiin otettu rajunkokoinen velkamäärä ja sen myötä kasvanut kaupungin vetovoima on hyödyttänyt nurmolaisia? Vetovoima ilman todelliseen vaurastumiseen panostamista on EP:n kannalta liian heikko perusta. Lisäksi kaupunki on edesauttanut asuntokuplan syntymistä ydinkeskustan alueelle. Vaasan seudun perusta on vahva ja pitävä johtuenvahvasta teollisesta pohjasta.

Kriittisyys on kiellettyä. Ilmeisesti pitäisi vain ylistää Ilkan neuvostoliturgiatyylistä ajattelua ja harjoittaa kaupunkitaloutta lisävelanottoon perustuen. Eihän konsernivelka ole kuin vasta kolmin-nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Onko tämä todellakin järkevää ja vastuullista?

Alueellisesti kaupungin palveluinvestoinnit eivät osu erityisestivauraan ja väkirikkaan entisen Nurmon kunnan alueelle, saati sitten Peräseinäjoen tai Ylistaron. Kunnallista rakentamista ja remonttia on pakon edessä tehty, mutta pääsääntöisesti liitosalueilta kerätyt verorahat ovat kelvanneet mitä mahtipontisimpiin keskikaupungin hankkeisiin. Puhumattakaan niiden palveluiden hintalapusta, jotka on keskitetty keskuskaupunkiin. Esimerkkinä voi nostaa Hyllykallion kirjaston lakkautuksen ja laajennetun Nurmon terveysaseman toimintojen alasajon.

Liitosalueiden kannalta vastiketta ei ole saatu paljoa. Kaupungin tonttien hinnoittelu haja-asutusalueilla on sellainen, että vetovoima verrattuna ympäryskuntiin on heikko. Kiinteistöveroaste on kohtuuton verrattuna sekä maakuntaan, että verrokkikaupunkeihin. Kunnallisveroaste on myös kipurajalla.

Kaupungin henkilöstömäärä ei ole kasvanut asukasluvun mukaisessa suhteessa. Henkilöstön kestävyys on jatkuvasti koetuksella tai palvelujen laatua pitää pian tietoisesti heikentää.Luokkakoot ovat paikoin liian isoja.

Talouskriittisyys ja tasa-arvo muistetaan kaupunkikeskustan ulkopuolisilla alueilla. Valtuustossakin äänestettiin, kun Kouran alueen tonttihintaa laskettiin 2 €/m2. Tämä koettiin uhkaksi koko kaupungin tasapuoliselle talouskehitykselle. 

Huhtala 10 korvaavien tilojen sijoittaminen keskikaupungille, johon tarvitaan uusien tilojen (24 ME) lisäksi 7,5 ME parkkitalo on kuulemma tärkeää pohjoiskeskustan kehittymiselle. Hajasijoittamalla perhepalvelut ympäri laajan kaupungin olisimme säästäneet investointibudjettia, joka on muutenkin kestämätön. 

Lehdistöltä ja kaupungilta olisi reilua laatia laaja maantieteellistaloudellinen selvitys investoinneista uuden kaupungin ajalta. Sillä voitaisiin osoittaa objektiivisesti, kuinka oikeudenmukaisesti eri liitosalueita on kohdeltu esim. verokertymän kautta. Kuinka veroeurot kohtaavat maksajansa ja kuinka palvelujen alueellinen karsinta on kohdentunut?

Me, jotka olemme toimineet jo Nurmon kunnan aikana valtuustossa, olemme tottuneet tekemään vastuullista politiikkaa. Näemme kaupungin nykyisen talouskehityksen uhkana sekä asukkaiden, että kaupungin työntekijöiden kannalta.  Uuden kaupungin taloudellinen perusta seisoo valitettavasti savijaloilla.

Kaupunkialueen menestyminen on liitoskuntienkin etu, sen ymmärtää kaikki. Kaipaamme oikeudenmukaisuutta lähipalveluiden suhteen. Ilkan viimeaikainen uutisointi sekä vuosien mittaan tehdyt päätökset eivät ole linjassa. 

Kasvavaa tyytymättömyyttä löytyy ja myös perusteet sille. Päätä silittelemällä tämä ei muutu.

Jouko Peltonen, valtuutettu(kesk.), Nurmo

Aki Ylinen, valtuutettu(kesk.), Nurmo

Etelä-Pohjanmaalla toisen asteen koulutus selviää muutoksista

Etelä-Pohjanmaalla toisen asteen koulutus selviää muutoksista

Sivistys on aina hyvä sijoitus Suomen tulevaisuuteen. Tarvitsemme koulutusta kansallisen kilpailukyvyn ja pohjoismaisen elämänlaadun turvana. Kuitenkin valtion verotuspohjan ja huoltosuhteen jatkuvasti pahenneen vääristymien vuoksi, myös koulutusmenoja on viime vuosina leikattu. Lähinnä taloudellisista syistä oli pakko uudistaa laajasti ammatillinen koulutus (1.1.2018). Samalla uudistettiin koulutuksen toiminta- ja rahoitusperusteet sekä yhdistettiin nuorten ja aikuisten koulutuslainsäädäntö. Sisällöllisen opetuksen lähtökohtana säästöt eivät tietenkään ole paras lähtökohta uudistuksille. Rajuimmin taantumasta johtuvat säästöt ovat osuneet ammatilliseen koulutukseen.

Valtio leikkasi vuosina 2015-2018 esim. Seinäjoen koulutuskuntayhtymän (Sedu) tulorahoituksesta 11 miljoonaa euroa. Vähennykset ovat toteutettu koulutuspaikkojen ja yksikköhintarahoituksen kautta. Tämä on tarkoittanut yli 20 % vähennystä valtion tulorahoituksesta.  Taloussäästöt ovat merkinneet Sedussa toiminnallisia uudistuksia opetuksen sisällössä esim. työssäoppimista on lisättyja lähiopetuksen määrää on rajattu. Yksilölliset opintopolut ovat nykyopiskelun trendisana. Se sopiiko yksilöllinen opintopolku ja vastuu kaikille, on sitten eri asia. 

Yksi talouden tehostamistoimenpiteistä on kiinteistöjen lukumäärän vähentäminen. Järjestelyjen jälkeen pitäisi kiinteistömassa kuluineen vähentyä noin 20 %, mutta samalla tilat uudistuvat ja mahdollistavat henkilöstön tehokkaamman käytön ja toisaalta henkilöstön työviihtyvyys mahdollisesti paranee. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että henkilöstökuluja on vuosien aikana luonnollisesti pakon edessä karsittu, koska palkkakulut ovat yli 65 % Sedun vuosittaisesta budjetista. Laajoilta irtisanomisilta ei viime valtuustokaudella vältytty. 

Kaiken em. asioiden toteutus suunnitelmallisesti on ollut vaikeaa, koska valtion vuosittaisesta rahoituksesta huomattava osa on ollut jatkuvasti epävarmaa. Anomuksilla saadut lisärahoitusosuudet ovat tulleet vähitellen Sedun kassaan esim. strategiarahoituksen muodossa.

Leikkauksista johtuen eri poliittiset tahot ovat julkisuudessa esittäneet ”yllättäen” huolensa lähiopetuksen määrästä ja laadusta. Samoin useat poliittiset tahot ovat ilmaisseet toiveen toisen asteen maksuttomuuden puolesta. 

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat ”tasaantuneet” valtion taloudellisen tilanteen vakiintumisen myötä vuoden 2018 aikana. 

Nyt on vuorostaan näkyvissä vakavia merkkejä kuntien huononevasta taloudellisesta tilanteesta. Tämä kääntyy varmasti haasteeksi myös lukiokoulutuksen puolella. Kuitenkin jo pitkään on ollut suurin poliittinen huoli lukiokoulutuksen vetovoimasta ja sen uudistamistarpeesta. Huoli on siis kohdistunut enemmän lukiokoulutuksen kehittämiseen kuin sen rahoituspohjaan. Tämä näkyy siten että 1.8.2019 alkaen on käytössä uusi lukiolaki ja lukioasetus sekä uusi laki ylioppilastutkinnosta. 

Uutta tulee lukion toiminnan sisältöihin, ylioppilaskirjoituksiin ja opintojen ohjauksen ja erityisopetukseen. Hieman aikaisemmin lukiot on velvoitettu toteuttamaan rahakas digiopiskeluun siirtyminen, aina ylioppilaskirjoitusten digitalisoitumista myöten. Keväällä 2019 kaikki aineet kirjoitetaan sähköisesti. 

Onneksi Etelä-Pohjanmaan kunnat ovat pitkäjänteisesti kantaneet vastuutaan ja pitäneet yleissivistävän koulutuksen rahoituksen kulurakenteen edellyttämällä tasolla. Myös julkisen sektorin perinteisesti maltilliset palkkaratkaisut ovat helpottaneet kuntataloutta. Toki kuntien voimavaroissa on eroja, mutta esim. Etelä-Pohjanmaan lukioverkko on säilynyt sitkeästi. Tästä kuuluu kiitos viisaille kuntapäättäjille. Lukion merkitystä ei sovi unohtaa kunnan veto- ja pitovoimatekijänä . Lukion tuntien avulla monien perusopetuksen aineenopettajien opetusvelvollisuus saadaan täyttymään. 

Opiskelijan ja hänen huoltajien kukkarolla käydään myös. Toisen asteen oppimateriaalien hintataso on noussut hurjaa vauhtia. Tietokoneiden ja oppikirjojen hankintahinnat nousevat koko ajan. Samoin opintomatkat ja muut tapahtumat saattavat maksaa sievoisen euromäärän. Periaatteesta, jonka mukaan pitää itse rahoittaa oppimateriaalit toisen asteella pidetään melko varmasti kiinni. Mutta vähävaraisten perheiden kannalta on erittäin hyvä poliittinen avaus, että 1.8.2019 alkaen Kelalta saa hakea opintorahan oppimateriaalilisää 46,80 euroa/kk.

Eräillä maakuntamme alueilla on satsattu yhteistyössä uuteen kaikesta huolimatta. Esimerkiksi Lapualle valmistuu hyvin pian kaupungin rahoittamana uusi lukio, samalla sinne ”syntyy” Sedun kanssa uusi toisen asteen Kampus. Lähes vastaava otettiin käyttöön Kurikassa vuoden 2019 alussa. Kurikan kampuksen hinta oli yli 32 miljoonaa euroa. Erona Lapuaan on, että se rakennettiin lähes kokonaan uusiksi ja kiinteistön omistaa Sedun ja Kurikan kaupungin yhteinen kiinteistöyhtiö. Tulevaisuudessa tullee ratkaistavaksi Ähtärin koulujen ja Sedun yhteistyömuodot.

Lähitulevaisuuden suuri kysymys on lukioiden yhteistyövelvoite korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Tämän muuttaminen konkreettiseksi ja sen tuleva hinta on vasta työn alla. Yhteistyövelvoite vie erityisesti lukioiden rehtorien huomion, mutta se antaa myös paljon mahdollisuuksia kehittää lukio-opetusta ja samalla esim. ammattikorkeakoulu-opetuksen laatua vetovoimaa. Myös Sedu kehittää jatkuvasti yhteistyötään Seinäjoen ammattikorkeakoulun(SeAmk) kanssa

Suomessa on vahvat perusteet säilyttää toisen asteen opetuksessa duaalimalli eli pitää ammatillinen ja yleissivistävä lukio-opetus erillään.  Lienee kuitenkin paikallaan muistuttaa kaikkia lukioiden rehtoreita toisen asteen yhteistyön kehittämisen merkityksestä. Emmehän unohda sitä!

Koulutuspolku on aina kokonaisuus. Mikään koulutaso ei ole mitään ilman toista. Siksi muutokset jollakin kouluasteella vaikuttavat muihin kouluihin. Varhaiskasvatus pohjustaa perusopetusta jonka nivelkohdassa siirrytään luokanopettajien alakouluista aineenopettajien yläkouluun. Seuraava lenkki on toinen aste, jossa vaihtoehdot ovat lukio tai ammatillinen opetus. Molemmista on mahdollista päästä ammattikorkeakouluun ja yliopistoon. Suurin osa opintojen jatkajista tulee lukiotutkinnon tai kaksoistutkinnon kautta, tai jopa kolmoistutkinnon kautta. Tästä kaikesta kannattaa pitää kiinni vaikka ikäluokat pienenevät. Toki järkevyyden rajat pitää tunnistaa ajoissa.

Jouko Peltonen

Koulutuksen ammattilainen vuodesta 1993

lukion rehtori

Sedun hallituksen pj.

SeAmk hallituksen jäsen

yms.

Julkaistu mm. Viestinviejän Sanomissa 3.4.2019

Vanhukset, vammaiset ja lapset poliittisen pelin nappuloina

Vanhukset, vammaiset ja lapset 
poliittisen pelin nappuloina

Suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita on koetettu laittaa uuteen asentoon kohta 17 vuoden ajan. Suomen väestön harmaantuminen ja ihmisten palvelutarpeiden kasvu yhdessä niukkenevien eurojen kanssa on ollut pääsyy siihen, miksi eriväriset hallituskoalitiot ja lähes kaikki puolueet aina Paavo Lipposen (sd.) toisen hallituksen vuosista lähtien ovat pyrkineet jollain tavalla muokkaamaan palvelurakennetta. On ollut Kainuun mallia, Paras-hanketta, suurkunta-kuvioita, sosiaali- ja terveyspiirimallia sekä sote- ja maakuntauudistusta.

Jokaisen ”uudistuksen” suunnitteluun ja valmisteluun on käytetty valtion hallinnossa, kuntayhtymissä, kunnissa ja järjestöissä tuhottomasti aikaa ja paperia. Sairaaloissa, hoito- ja hoivakodeissa niin palveluiden tarvitsijat ja heidän läheisensä kuin henkilökuntakin ovat hämmentyneinä ja jännittyneinä odottaneet, mitä muutoksia kaavaillut uudistukset tuovat. Lopputulos on joka kerran kuitenkin ollut se, että uudistukset ovat tavalla tai toisella jääneet puolitiehen tai kaatuneet.

Tällä eduskuntavaalikaudella pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ohjelman kunnianhimoinen päätavoite on ollut sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä maakuntauudistusten toteuttaminen. Toteutus on viipynyt, ei vähiten siksi, että sen toteutukseen on liitetty poliittista peliä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon rajankäynnin sekä valinnanvapauden osalta.Lähestyvien eduskuntavaalien myötä perinteinen valtataistelu puolueiden kesken hallitus-oppositio –akselilla on tuonut uudistuksen toteuttamiseen näytelmäkierroksia. 

Sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsevat lapset, vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat eivät kaipaa poliittista peliä, vaan takeet siitä, että laadukas ja turvallinen hoito ja hoiva ovat mahdollisimman lähellä ja ennestään tutussa ympäristössä saatavilla. Meille tärkeässä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ihmisten hoidon ja hoivan tulee jatkossakin perustua ensisijaisesti julkisesti tuotettuihin kohtuullisen hintaisiin palveluihin, joita yksityissektori tarvittaessa ja valvotusti täydentää. Yksityisen sektorin tuotannon ei pidä olla kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien kasvottomien jättiyhtiöiden käsissä, vaan järjestelmän täydentäjänä tulisi suosia kotimaisia sopivan pieniä yrityksiä sekä paikallisten yhdistysten ja säätiöiden tarjoamia palveluita. Yksi voimavara tällä saralla ovat evankelisluterilaisen kirkon ja muiden kristillisten yhteisöjen seurakunnat, jotka voisivat olla mukana hoito- ja hoivapalveluiden tuottamisessa sen lisäksi, että ne pystyvät huolehtimaan myös kohderyhmien henkisestä hyvinvoinnista.

Tuomas Koivuniemi
puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Epilepsiayhdistys
Kauhajoki

Jouko Peltonen
Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsen
Nurmo